22.6.25, sunnuntai || Hullu comeback

Moi, ja tervetuloa tällä kertaa OIKEASTI pitkästä aikaa uuteen blogikirjoitukseen. Tällä välillä on kyllä tapahtunut todella paljon asioita elämässäni, joka on myös osa syy tälle pitkälle tauolleni. Olen myös miettinyt asioita ja haluaisin nyt siis aloittaa niin sanotusti "puhtaalta pöydältä". Aion siis päivittää tätä yhä enemmän päiväkirjamaisesti sekä oman mielen mukaan, sillä syksyllä tämän tekeminen tuntui mielestäni hieman tekopyhältä. Tuntui että täällä sekä muilla sosiaalisen median kanavillani ehkä esitin jotain muuta. Olen myös miettinyt asioita, jonka johdosta olen päättänyt, etten jatka muiden tähän käyttäjään liitettyjen sosiaalisten medioiden alustojen päivittelyä enää. En ole Liljakarva, vaan olen MINÄ. Aika todennäköisesti vaihdan myös tämän nimen johonkin muuhun. Tuntuu jotenkin että Liljakarva oli ihan eri persoona, mutta ehkä silloin kymmenen kuukautta sitten juuri se tuntui rauhoittavalta. Siis kun en ollutkaan minä. En myöskään ehkä enää halua tälle samanlaista suosiota, mitä minä tälle blogille ennen halusin. Nyt haluan olla vain oma itseni, ja miellyttää vain niitä, jotka näitä oikeasti haluavat lukea. Uskon myös että tämän blogin ulkokuosikin tulee vaihtumaan. Aika moni asia tulee täällä muuttumaan, sillä myös minä olen muuttunut. Mutta ajattelin avata nyt rehellisesti näitä menneitä kuukausia jolloin en ole päivitellyt, tai jolloin en ole päivitellyt rehellisesti.

TW: Teksteissä puhun syömisongelmista, laihduttamisesta, sekä hieman myös itsensä satuttamiseen liittyvistä asioista, joten jos oot joillekkin näistä herkkä niin luethan nämä seuraavat tekstit sit omalla vastuulla :)

Lokakuu 24: Olin ollut jo jonkin aikaa rakastunut erääseen ihmiseen, jolle päätin lokakuussa uskaltautua kertomaan tunteistani. Hän kertoi pitävänsä minusta takaisin, mutta ei ollut kuitenkaan valmis mihinkään vakavaan suhteeseen. Aloin tästä ottamaan paineita, ja aloin tuhoamaan pikkuhiljaa itseäni tämän ihmisen takia. Tämä ei siis kuitenkaan ollut tämän ihmisen vika, vaan olin itse niin rakkaudesta sekaisin. Tällöin aloitin pikkuhiljaa näännyttämään itseäni, sekä yritin myös kaikkeni muuttaa persoonallisuuttani ja pukeutumistani sellaiseen suuntaan mistä hän voisi tykätä. 

Marraskuu 24: Asiat pahenivat, ja olin yhä epävarmempi itsestäni. Joka pienestäkin virheestä rankaisin itseäni kaikilla mahdollisilla tavoilla, sillä ajattelin että ansaitsin sen. Laihduttamiseni ja persoonallisuuden muuttaminen myös jatkui, sillä luulin että jos olisin täydellinen, tämä ihminen voisi rakastaa minua. Taisi olla myös tällöin, kun uskonnon opettajani huomasi ekaa kertaa syömisongelmani.

Joulukuu 24: Osallistuin taas pitkästä aikaa kepparikisoihin Oulussa. Osallistuin myös koulumestaruuskarsintoihin, joihin minulla oli korkeat odotukset, varsinkin kun olin kesä-lokakuun paiskinut armottoman paljon töitä. Tajusin kuitenkin radalla paljonko fyysistä voimaa radan suorittamien vaati, ja oli lähellä etten pyörtynyt. Olin yllättynyt siitä kuinka huonosti suoritin, vaikka olin jaksanut muutamia kuukausia sitten radan oikein hyvin. Kaverini kuvaamaa videota katsellessa tajusin yhä enemmän, kuinka voimatonta suorittamiseni oli sekä myös jälkeenpäin sen, kuinka laiha ja sairaalloisesti alipainoinen olin. Kisojen jälkeen tajusin, että jos haluan jatkaa kisaamista minun on pakko opetella syömään uudestaan. Niin sitten tein, opettelin syömään. Ei se todellakaan ollut helppoa, mutta tein myös töitä sen eteen. Tällöin oli myös joulu ja joululoma jotka antoivat myös aikaa selvittää päätäni. Lomalla aloitin myös treenaamaan uudestaan (terveellisellä tavalla) sillä heti tammikuussa oli suunnitteilla aloittaa uusi kisakausi.

Tammikuu 25: Koulut alkoivat taas, ja fucked up unirytmini takia sain ensimmäisinä viikkoina muutamia paniikkikohtauksia, mutta nekin onneksi helpottivat. Olin myös yhä epävarma itsestäni, mutta sentään söin taas. En usko että olisin syönyt, ellen olisi aloittanut keppihevosia kilpatasolla uudestaan. Vuoden ensimmäiset kisat myös koittivat, ja toin ekaa kertaa kotiin sijoituksen, ja se oli mahtava tunne! Tällöin inhosin käydä koulussa, mutta koulun ulkopuolella elin kepparihuumassani elämäni parasta aikaa. Vaikken tällöin myöskään voinut mitenkään parhaiten, niin olin kuitenkin paremmassa jamassa mitä syksyllä. Tällöin taisin myös kyseenalaistaa ensimmäistä kertaa muistini laatua, sillä tajusin etten pystynyt muistamaan esim. edellisiltä viikoilta lähes mitään.

Helmikuu 25: Latasin Letterboxdin ja aloin obsessoitua yhä enemmän elokuviin. Muistiongelmani tuntuivat häiritsevän, sekä myös säikäyttävän minua yhä enemmän. Muita vahvoja muistikuvia, tai mitään tärkeää en tästä kuukaudesta ainakaan nyt oikein keksi.

Maaliskuu 25: Kävin Jyväskylässä selän kuvauksissa sillä minulla oli sinne lähete skolioosin takia. Siellä myös tuotiin ensimmäistä kertaa vuosiin esille minun vanhat sh arvet, ja vaikka kuinka koitin jankata siitä että arvet ovat vanhoja ja apua olen saanut, silti minulle laitettiin lähete psykiatrille. Kilpailimme myös bändimme kanssa YA Rockin suomenmestaruuskilpailuissa, joista jäi hieman huono maku suuhun, siis oman suorittamisen kannalta. Olin kuitenkin onnellinen muiden puolesta, sekä kaikkien sijoittuneiden puolesta. Kävin myös taas keppihevoskisoissa joista nappasin yhden voiton, sekä kaikista muista luokista jonkun sijoituksen. Nämä olivat siis Kalajoella, eli minun edellisellä kotipaikkakunnalla jolloin näin myös kavereita keiden kanssa pääsin viettämään laatuaikaa. Maaliskuussa olin myös isosleirillä Viitsarella, jolla olin myös lokakuussa. Maaliskuu oli siis aika tapahtumatäyteinen kuukausi. Ja ainiin tottakai oli myös yhteishaut, johon ensimmäiseksi laitoin pitkän harkinnan jälkeen Kaustisen musiikkilukion.

Huhtikuu 25: Psykiatrin lähete tuli takaisin, eli siis en päässyt/joutunut takaisin avun piiriin, josta olin omalla tavalla helpottunut. Kokeita oli paljon, joten huhtikuu oli omalla tavalla hieman stressaavaa aikaa. Tällöin taisin myös ekaa kertaa kertoa tälle ihastukselleni siitä, että harrastan keppihevosia. Se ei ehkä kuulosta niin isolta jutulta, mutta se oli. Oikeassa elämässä harva kuitenkin tietää tästä minun harrastuksestani sillä pelkään (pelkäsin) mitä ihmiset ajattelevat. Tämä ihastukseni suhtautui siihen kuitenkin positiivisella tavalla, joka piti minussa toivoa yllä meistä. Tällöin aloin myös olemaan hieman huolissaan hänen mielenterveydellisestä tilasta. Kävin myös musiikkilukion pääsykokeissa jotka menivät oikein hyvin.

Toukokuu 25: Tällöin sain peruskoulun päättötodistuksen käteen ja pääsin lomalle. Kävin siitä kyllä suuria tunteita läpi päässäni, ja yritin myös viettää vielä viimeistä  kertaa koulukavereideni kanssa mahdollisimman paljon aikaa myös vapaa-ajalla. Kutsuin myös ekaa kertaa pitkiin aikoihin kavereita meille, mutta siitä ei oikein tullut mitään, kun itse olen niin mahdottoman surkea hostaamaan kaikkea. Itse päättärijuhlatkaan eivät menneet ihan nappiin, mutta sentään olin jo lomalla. 

Kesäkuu 25 (tämä kuukausi) : Heti alkukesästä olin riparilla isosena, joka jännitti aluksi ihan kauheasti. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ollut niin paha, ja ainakin sain siitä palkkaa. Sain myös tietää, että tällä ketä rakastin, on joku toinen. Tottakai se tuntui ihan kauhealta, ja tuntui että maailma kaatuisi. Tajusin kuitenkin ekaa kertaa elämässäni, että olen oikeasti vapaa. Enää ei tarvitse ajatella mitä hän ajattelee kaikesta mitä teen, kun hän ei kuitenkaan ole enää elämässäni. Lakkasin kynnet, aloin pukeutumaan miten halusin ja aloin muutenkin elämään vapaasti. Aloin pikkuhiljaa moniin kuukausiin löytämään itseäni ja tajuamaan kuka oikeasti olen. Kisasin myös keppihevosten suomenmestaruudesta Seinäjoella ja kävin samalla reissulla ottamassa itselleni napakorun vuosien vanhemmilta vinkumisen jälkeen. Yhteishaun tulokset myös tulivat ja pääsin sisään Kaustisen musiikkilukioon jossa sitten opintoni syksyllä aloitan. Eli  ainakin tällä hetkellä tuntuu, että elän taas siis elämäni ihanimpaa aikaa.

Huhhuh, tulipas noihin paljon asiaa. Tällä hetkellä kello on siis 3.45, ja oon siis meidän saunamökissä nukkumassa meidän villakoiran kanssa.  Tai siis nukkumassa ja nukkumassa. :D Huomenna olis tarkotus myös nähdä mun erästä kaveria, ja oon siitä todella innoissani , sillä hän on mun yks parhaista, tai varmaan paras kaveri mitä mulla on (jos luet tätä niin moi ihanuus, oot rakas :D <3). Hän siis asuu aika kaukana, joten häntä ei siis ihan joka päivä näe. Mulla oli myös suunnitteilla ruokkia tänä iltana mun Letterboxd addiktiota, mut enää en varmaan jaksa enkä kerkeä. Haluaisin kirjottaa tänne vielä vaikka kuinka paljon, mutta mun on oikeesti varmaan pakko ruveta piakkoin nukkumaan, että jaksaisin aamulla edes ihmisten aikoihin herätä. Mut mä lupaan et tänne tulee kyllä varsinki nyt kesällä vielä paljon asiaa!! Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti, sillä mä arvostan sitä tosi paljon <3. Mut se ois varmaan tälle kertaa tässä, nähään taas ens kirjotuksessa. Moi moiih :3