14.11.24, torstai || Päivän kuulumiset ja pieni vent

Moi ja tervetuloa taas kerran uuden blogipäivityksen pariin!! Tämä päivä on ollut kyllä aika tapahtuma rikas, muttei mitenkään hyvällä tavalla. Mennään siihen kohta mutta ensin jaan vähän asioita jotka ovat olleet mieleni päällä viime aikoina. Tai oikeastaan asioihin jotka ovat painaneet minua jo pitkän aikaa. Siis se on hirveä tunne kun ei vaan yksinkertaisesti ole KETÄÄN elämässä. Kyllä minä muutaman ystävän toiselta paikkakunnalta omistan mutta en minäkään useamman kanssa enää usein juttele emmekä ikinä näekkään. En edes tiedä olemmeko vielä ystäviä. Muutin myös noin 11 kuukautta sitten toiselle paikkakunnalle eikä minulla täältäkään oikein ole ketään ystäviä. Eikä oikein edes kavereitakaan. Yritän vain välillä koulussa väkisin mennä muihin porukoihin etten jäisi yksin, mutta ei ketään oikeasti edes kiinnosta olemassaoloni. Vain silloin se jotakuta kiinnostaa jos hän tarvitsee rahaa tai hyvän kropan josta saada jotain mielihyvää. EI MUA OO MUUTA KU KÄYTETTY KOKO ELÄMÄNI AJAN HYVÄKSI!! Kun usein sanotaan että "aina on joku joka välittää susta", niin ei minulla ole. Ei minusta kukaan välitä. Tarkoitan siis ettei oikeasti kukaan. Vihaan itseäni niin paljon että fyysisesti oksettaa. Ehkä juuri tämän päivän jälkeen nämä ajatukset ovat olleet entistä voimakkaammat, joten ehkä hieman avaan mitä tänään tapahtui.

Tänään oli siis koulussa paljon draamaa (ihan niin kuin siellä ei aina olisi, mutta tänään entistäkin enemmän). En avaa täällä aivan kaikkea eikä myöskään mennä sen tarkemmin yksityiskohtiin, mutta ehkä tähän liittyy tämä aiemmin mainitsemani hyväksikäyttäminen. Kuten myös mainitsin sitä tapahtuu minua kohtaan KOKO.AJAN. Kuten myös tulkitsisin tämän päiväisen. Koulussa meillä on sellainen eräs kaveriporukka. Tai siis niillä on, koska enhän minä siihen kuulu. Siinä on muutama meidän luokkalainen, joten yleensä välituntisin menen sinne vaan omaksi huvikseni kuuntelemaan keskusteluja ja "sosiaalisoitumaan". Yleensä ketään siellä ei kiinnosta olemassaoloni ja olen heille kuin ilmaa (niin kuin yleensä kaikille muillekin). Noh yksi sieltä kaveriporukkaan kuuluvista ei ole ehkä ihan kaikkien lemppari ja välillä saattaa tehdä asioita jotka aiheuttavat hieman erimielisyyttä ja draamaa. Niin hän teki tänäänkin. No nämä muuthan sitten vihastuivat tälle eivätkä oikein tulleet enää tämän henkilön kanssa loppupäivästä toimeen. Tietenkin hänen piti napata minut hänen palveltavakseen ja käskytettäväkseen kun eihän hänellä ketään muutakaan ole. Ei sitäkään muuten ikinä ennen olemassaoloni ole kiinnostanut. Jos nyt muistellaan milloin hän on viimeksi edes moikannut tai puhunut minulle, on silloin kun hän halusi minulta rahaa. Että juu ei jäänyt mitenkään ihan kaikista paras fiilis. En haluaisi mennä sinne paikkaan enää. Siis kouluun. En vaan halua, pysty tai jaksa. Mutta on pakko. Ei ole vaihtoehtoja. Koitan vaan tsempata itseni tämän läpi sillä tiedolla että tämän vuoden jälkeen pääsen sieltä paikasta pois. 

Pidetään tämä myös muistutuksen siitä että OLKAA MUKAVIA KAIKILLE!! Et voi koskaan tietää mitä toinen ihminen käy elämässään läpi, sillä kaikki ei näy ulospäin. Meillä kaikilla on omat epävarmuutemme sekä heikot kohdat. Se ei varmastikaan ota paljoa hieman hymyillä toiselle tai vaikka moikata ohi mennessä. Vaikka se saattaisi sinulle tuntua pieneltä jutulta, niin toiselle se voi tarkoittaa jo paljon, ja tehdä hänen päivästään heti paremman. Eli siis päivän opetus: älkää kiusatko ja olkaa kivoja kaikille. Saatan myös ehkä laittaa tämän päivityksen jossain vaiheessa yksityiseksi mutta annan tämän nyt ainakin hetken olla julkinen. Tämä oli hieman erilainen teksti muutamaan edelliseen verrattuna, mutta toivottavasti silti piditte. Mutta eipä tältä erää muuta. Hei hei ja seuraavaan kertaan! :3